Ylös, ulos ja hommiin!

Hepskukkuu!
Tovi on vierähtänyt viime merkinnästä. Tahtoo tähän aikaan vuodesta olla niin paljon kaikkea puuhaa, että tämä blogi uhkaa unohtua. Sukkiakin on tehty ja 12. pari on vielä vaiheessa ja odottaa, että joku kutoisin vielä viimeiseen sukkaan kantapään kärkineen. Nyt ollaan kuitenkin miehen kanssa puuhattu pihalla ja laitan nyt tännekkin kuvaa viikonlopun saavutuksesta.
Kerrottakoon niille, jotka eivät meillä koskaan käyneet, että tonttiamme rajasi ennen puinen aita, joka oli niin huonossa kunnossa, ettei enää pystyssä pysynyt. Ei haluttu rakentaa puista aitaa, vaan päätimme tehdä pensasaidan. Tämä projekti aloitettiin jo viime kesänä ja istutimme koristearonian taimet juurtumaan. Pienten lasten takia annoimme vanhan adan olla kuitenkin vielä viime kesän pystyssä, niin taimet saivat olla ensimmäisen kesän rauhassa. Nyt sitten mies otti vanhan aidan pois, lisäsimme multaa ja laitoimme katteeksi haketta. Olo on niin helpottunut, kun saimme tämän vihdoin valmiiksi. Kuvassa näkyvät vanhat aitaelementit nojaamassa talon seinää vasten, joten eron voi siitäkin hahmotella.
Ihana tästä tuli ja nyt sitä voi ihailla. :) Tämä ei vissiin ihan näpertämisestä mene, mutta itse se tehtiin ja hiki siinä tuli. Siitä syystä tämä kaunis aidan alku saa kunnian tulla blogiini. Kiitos rakkaalle miehelleni suuresta avusta! Tässä en olisi yksin onnistunut.

Uuden ohjeen kokeilua

Uusi sukkapari valmistui ja heti nappasin luurilla kuvat. Näistä tuli aika kivat, vaikka itse kehunkin. Minulta tilattiin sukat miehelle kokoa 46 ja sain itse valita, minkä väriset ja tyyliset niistä teen. Päätin kokeilla taas uutta ohjetta Novitan sukkalehdestä eikä kyllä harmita lainkaan. Ohje on lehdessä nimellä "Miehen ruotosukat". Nämä oli yllättävän helpot ja nopeat tehdä. Pohjavärinä on tummanruskeaa 7 veljestä ja kaverina sille 7 veljeksen vihreä polkka. Ajatus, että kuvio toistuisi eri sävyissä tehden kummastakin sukasta omanlaisen, vaikutti houkuttelevalta, niin oli pakko kokeilla. Lopputulos on mielestäni hauska, mutta sukat ovat silti tyylikkäät ja näin ollen sopivatkin saajalleen. Alle lisään vielä kuvan, jossa pitäisi kuvion erottua hieman tarkemmin. :)

Täällä taas

Tervehdys kaikille! Kevät tuo tullessaan niin monenlaista puuhaa, että tämä blogin pitäminen jää vähä retuperälle. Jotain on saatu aikaankin ja toivon mukaan saan kuvattua valmiit työt pian, että teilläkin olisi jotain seurattavaan. Pidän teitä kuitenkin sen verran jännityksessä, etten vielä kerro töistä sen enempää.

Tänään kävin katsomassa ihanaa pientä poikaa, joka oli vasta pari viikkoa vanha. Lasten kanssa yhdessä suunniteltiin ja touhuttiin kortti, jonka saattelemana onnittelut vietiin perille. Kortissa ei ole sen ihmeempää. Käytettiin jo olemassa olevia koristeita. Ainoa, mitä ostettiin, oli tuo lastenvaunujen mallinen pahvista ja rautalangasta tehty koriste. Aivan ihana askartelukoriste. Niitä ei vain voinu jättää kauppaan. Ja heti ne nähtyäni tiesin, että ne pitää juuri tälle pojalle ostaa. (Ja eräälle toiselle myös, mutta hänen kortti tulee tänne myöhemmin.)

Korttiin liimattiin eräs runo, jonka olen saanut kutsukortin mukana. Se oli pakko käyttää johonki, sillä se irtosi ehjänä itsestään kortista. Eihän semmoista voi heittää pois! Ei muuta kuin kuviosaksilla reunat siistimmiksi ja uuteen käyttöön. :) Tulipahan välillä kierrätettyäkin. Askarrellessa sitä teen ihan liian harvoin.

Täytyy tästä taas jatkaa matkaa, vaan eiköhän tänne pian uutta juttua tule. Toivottavasti saadaan nauttia tästä auringosta! Minä menen siitä nauttimaan juuri nyt. :)